Kevään kosketus

Kevät katseli käsiään.

Taittoi talven,
sulatti säälimättä sormissaan.

Asetti auringon,
versoi vastustamatonta valoa.

Painoi peukalonsa,
mieltyi maaperän multaan.

Siveli silmuja,
kasteli kuusen kyynelin.

Hallaöiden hellitettyä,
vapautti vuolaat vedet.

Kaikui kuisketta,
myötäili mustarastaan melodiaa.

Riisui roudan,
hymyili hennoille hiirenkorville.

Herätti hetkeen.
Toi tullessaan toivon.

Saapuvaa suvea sipaisi.

JH 2020

* * *

Toinen toistamme tukien.